Tsao "Jindao" Jamesdottir. (tiedän, että tupean typottamaan ja kirjoittamaan jintao jossain vaiheessa)
Verraittain uusi tuttavuuteni, joka ei toistaiseksi ole peluutellut missään. Toivonmukaan pääsee hän tositoimiin.
Lempinimi lausutaan muuten samoin kuin kiinalainen olutmerkki [dzintao].
Mikä hauskinta, hän on niin sukupuoleton, että sitä en ole osannut päätää...mutta luultavimmin neiti. ja sillä myöten tämä teksti rakentuu.
Jindao on rehelliseltä ammatiltaan lihakauppias/teurastaja ja hätätilassa metsästäjäkin. Ainakin eräänläinen.
Hänellä on/oli oma kojunsa keskisuuressa kaupungissa jota halkoo joki.
Neidin koju oli suhteellisen menestyvä mutta sitten joku yläluokkaisempi pyrkyri tuli ja perusti oman liikkeensä. Jindao ei voinut kilpailla hinnoissa eikä hän halunnut laskea laatua.
Näpsäkkänä neitinä hän toimi kuin paraskin Fleet Streettiläinen, ja rupesi toimittamaan kaikkea lihaa jonka käsiinsä sai. Nimenomaan, neiti teki sopimuksia alamaailman kanssa, nämä halusivat ruumista eroon, Jintao halusi lihaa...What's the problem?
Toistaiseksi kukaan ei ole perill tästä järjestelystä. Varsinkin kun tunnistettavimmat osiot jauhetaan jauhelihaksi ja kyllähän neiti myy edelleen eläimiä.
Neiti on lähestymässä kolmeakymmentä, itseasiassa...Hän väittää lähestyvänsä mutta on jo 31, täyttämässä 32..
Hän on kotoisin jäätiköltä, heimosta joka plavoi jäälohikäärmeitä. Yllättäen jäävuorella kykkiminen ja veisujen laulaminen lumimyrskyyn ei kiehtonyt hänen mieltään vaan hän lähti kohti mainittua kaupunkia. Matkallaan hän törmäsi Semarin-nimiseen matkustajaan, joka antoi neidille setin lihaveitsiä Jindaon vietettyä yön matkaajan kanssa. Kyllä, periaatteita ja periaatteita muta Jind oli jo iso tyttö ja tietoinen millainen maailma on.
Koska hänellä ei sitten ollut ammattia vielä, kokemusta kuitenkin eläinten paloittelusta ja upouudet lihaveitset (vieläpä erinomaista tylsymätöntä terästä) päätti loogisestikin Jindao ryhtyä lihakauppiaaksi.
Neiti on n. 165 cm pitkä, alunperin hyvin sirorakenteinen (haltiatyyppinen vaikkakin lyhyt. Huhutaan, että suvun verenperimässä olisi haltiaverta monen sukupolven takaa) mutta vuosien työskentely raskaiden ruhojen kanssa on muokannut vartalon lihaksikkaaksi. Hänellä on haltiapiirteiset kasvot vaikka onkin ihminen, korkeat poskipäät, mantelinmuotoiset silmät (väriltään sinivihreät kuin meri), aavistuksen suippenevat korvat, kapea suora nenä, ei pisamia, terävä leuka. Hiuksensa olivat pitkät, silkinpehmoiset ja vaalean ruskeat mutta kaupunkiin päästyään hän värjäytti hiuksensa sysimustiksi (ja värjää edelleen säännöllisesti) ja leikkasi sivusiilin kummallekkin puolelle päätään. Korvissaan hänellä on useita metallikiekkoja koko korvalehden matkalta.
Neiti tietää miten käyttää veitsiään ja tappava mikä tahansa terä käsissään, sitä ne lukuisat tunnit ruhojen ääressä opettavat: tiukkaa anatomiaa, ilman teräasetta hän on vain kohtalainen tappelija mutta äärimmäisen vi**umainen sillä hänhän ei luovuta ja turvautuu tarvittaessa likaisiinkin temppuhihin.
Jalkansa hän on tatuoittanut täyteen. Toista, vasenta, jalkaa kiertää valkoisen ja hopeanhohtoinen lohikäärme sekä vuoriston haukkoja ja tietenkin vuoria. Viimeinen haukka on tatuoitu pakaraan. Oikeaa jalkaa koristaa laukkaava ratsuväkijoukko (kiertää alaspäin) viireineen ja lippuineen. Nilkassa/jalkapydässä yksi ratsukko karahtanut takajaloilleen ja ratsastaja heiluttaa miekkaansa.
Jindaolla oli kiihkeä suhde yhden rasuväen ratsastajan kanssa mutta mies kuoli sodassa. Sen jälkeen neidillä on ollut useampia vaihtelevia suhteita mutta tuo mies, Celeb Rinnc, on hänen rakastettunsa. Tosin, ei se estä Jindaota etsimästä aina uutta seuraa.
Vaikka hän hetero onkin, heittää neiti pervoa läppää myös naispuolisille.
Kuvaa ei vielä ole.
Luonteeltaan neiti on harkitseva ja ehkä hivenen kylmäsydänminenkin. Tärkeintä on selviytyminen ja sanansa pitäminen. Hän on sosiaalinenkin mutta mikäli häntä ketuttaa tai hänellä kylmä/nälkä on kanssaeläjien varauduttava myrkyllisiinkin kommentteihin. Menestyvä, sopeutuva, oman tiensä kulkija ja taitava valehtelemaan.
Tekopyhyys on asia jota Jindao vihaa.
Hömhöm...Lisään infoa vielä kunhan löydän koneen kätköistä.
Pinkkivillasukka-sankari! Hiphei! Lemppari kiusattaviani~~~ Ja sen kyllä huomaa....
Nimi: Hmm...Louhikorpin Vlad Grigori Dragomir Long Wya Hevosmieli.
Kyllä, siihen on nimenomaa syynsä, että häntä kutsutaan yksinkertaisesti Vladiksi.
Ikä: Well, Vlad ei ole ihminen joten ikä ja ulkonäkö ei kohtaa. Louhikorpit paremminkin ovat sukua Pimeän haltijoille ja Varjoratsastajille = Normaali eliniänodote siinä 500-700 vuodessa. Vlad-pupulaisemme on varmaankin vasta 234 vuotta nuori.
Vladilla on tervan ruskeat (semmonen liki mustantummanruskea u know) pitkät hiukset joita hän pitää mielenkiintosella kampauksella useimmiten.(sivuista hiukset on kiinnitetty taakse hopeisella korulla selän ja niskan kiinnityskohdan korkeudella, keskellä päätä niskaan harjas ikään kuin mutta joka jatkuu selkään aukinaisina hiuksina. )
Hänen silmänsä ovat yötaivaan väriset eli vaikea määritellä tarkkaa väriä. Silmien alle on piirretty mustat juovat estämään auringon häikäisy. Vlad on noin 190 cm pitkä, vartalotyypiltään itämainen ja kovaan kuntoon treenattu. Hänen vartalossaan on ainoastaan talvina ohuen ohut rasvakerros pitämässä häntä lämpimänä muutoin hän on pelkkää lihasta muttei mikään muskelipelle. Selässä hänellä on koko selän kattava tatuointi mustasta feenix-linnun tyyppisestä linnusta (Louhikorpista) joka nousee liekehtivien puiden välistä.
Vlad pomppii aina kiltissä käyttäen sitä perinteisesti. Hänellä on usein myös ylläään maaston värinen huovutettu huppuviitta jossa on pitkiä mustia sulkia harjaksena. Jalkineinaan hänellä on pelkät pinkit villasukat joiden pohja on huopaantunut ja karaistunut.
-Vlad on harjaantunut lähitaistelija,niin aseettomasti kuin aseillakin.
-Hän osasi vaipua täydelliseen Tihn Gai-Jai asentoon jolloin hän kykeni kontrolloimaan kaikkia elintoimintojaan eikä häntä huomannut, mutta nykyään hän ei osaa vaipua siihen kuin puoliksi ja sehän ketuttaa.
-Kantaa huppunsa laen sisässä keskipitkää veistä
-Taitava kätkemään aseita
-Viitan kiinnikeketju on muuten pitkä ketju josta saa tehtyä aseen
-Osaa vieläkin vaipua tounaoon tilaan jossa näkee ympäristössä olevat elävät/sielun omistavat asiat. Vaipuminen kuluttaa sitten taas Vladin muita henkisiä voimia.
-Näkee kuuttomana yönä yhtä hyvin kuin ihmismies päivällä. Mitä suurempi kuu sen enemmän Vlad pystyy käyttämään henkisiä voimiaan(eli qi nousee kuun myötä.)
-Puhuu useiden metsien murretta, kolmea itäistä murretta, jokikansan viheltävää kieltä ja pohjoisten heinojen murteita.
-Yllättävän hyvä ompelija ja muutenkin kutoo, virkkaa ja huovuttaa.
Luonne:
Hän tavallaan hyvin kaksijakoinen persoona, meneisyyden saavuttaessa häntä hän alkaa käyttäytyä ahdistuneen skitsofreenikon(tms. Anteeksi, en ole hyvä määrittelemän taudinkuvia) tapaan ja todellinen vaara kaikille, myös itselleen. Normaalisti hän on omituinen, kajahtanut, hämmentävä, hämmentynyt, hämärä ja kaikin puolin omalaatuinen hyyppä josta ei ole vaaraa kuin niille jotka erehtyvät suututtamaan hänet tai hyökkäämään kimppuun.
Vlad kunnioittaa eläimiä jolloin suurin osa eläimistä kunnioittaa häntä. Ja itseasiassa Vlad on mahdottoman eläinrakas, kun kukaan ei katso saattaa herra sotapäällikkö hyvinkin ruokkia lauman orpoja eläinpienokaisia.
Vlad on syntyjään koillisessa asuvasta heimosta, Louhikorppien Wain'tte-heimosta. Heimo on aseettomaan lähitaisteluun perehtynyt. Enemmän tai vähemmän onnellisen nuoruuden jälkeen Vlad lähetettiin seikailemaan, palatessaaan n. 20 vuoden kuluttua hän oli kerännyt tarpeeksi voitonmerkkejä kyetäkseen haastaa heimon sisältä vastustajia.
Hän alkoi yletä heimon tiukassa mutta oikeudenmukaisessa hierarkiassa kunnes oli lopulta sotalordi. Hän keräsi pienen joukko-osaston ja he hyökkäsivät pitkään hankaluuksia aiheuttaneiden ihmisten kylään. Ihmiset eivät valitettavasti kuolleet kaikki vaan keräsivät läheisten ihmis-linnoituksien sotajoukot ja iskivät louhikorppien pyhän tunturin Shān Huāhuìn liepeillä sijaitsevaan luostariin. Yllättäen luostarin väki oliki koulutettuja Louhikorppi-taistelijoita ja loppujen lopuksi Shān Huāhuìn rinteillä myllersi sota. 50 vuotta lyhyt aika Luohikorpille, pitkä ihmisille...
Oi Diuyan...verta...verta...verta...savun katkera tuoksu...sodan viettelemä narri...Diuyan..
Diuyan-Mustarastas
Hänellä oli vaalean vihreät pupillittomat silmät ja kevyesti kihartuneet hunajan väriset puoiselkään ulottuneet hiukset. Siro ruumiinrakenne toi mieleen keijukaisen.
Diuyan oli Louhikorppien alueella elävän Kuroutadori heimon jäsen. Kuroutadoreille linnut olivat pyhiä eikä heitä hetkauttanut lähes ollenkaan ihmisten & co ja Louhikorppien vihamielisyydet.
Eräänä päivänä kauan sitten Diuyanin ollessa kevääseen heräävässä metsässä hän kuuli pöllön äänen. Tätä hän jäi ihmettelemään, pöllö hereillä kevät aamuna? Seisoskeltuaan kummastelemassa tätä hän ei ollut huomannut, että joku oli hiipinyt hänen taakseen. Vasta hiljainen huhuilu hänen korvaansa sai hänet hätkähtämään ja survaisemaan kyynärpäänsä takana olijan herkemmälle alueelle. (Niin, keijumaisesta ulkomuodostaan huoliatta hänellä oli terävät kyynärpäät.).
Juostuaan muutaman askeleen kauemmaksi Diuyan vilkaisi taakseen. Maassa kieri hyvännäköinen mies lannevaatteessaan (niin,tähän aikaan Vladia kutsuttiin Hevosmieli Lóng wūyāksi ja hän pukeutui lannevaatteeseen kesäisin) pitäen kiinni herkemmästä osastaan kiroilen vuolaasti.
Noh yksi asia johti toiseen ja heistä tuli pari.
Sodan aikana Louhikorpit yrittivät ankarasti miettiä kuka tai ketkä olivat paljastaneet ihmisille Shān Huāhuìn olevan Korpeille pyhä. Pitkät tukimukset johtivat Kuroutadorien sisällä toimineen salaliiton jäljille. Salaliitto-Tadorit olivat suuttuneet Korpeille pyhästi näiden metsästettyä lintuja Sdai'uhuunin aikana (mikä taas oli ääriuskonnollisten Kuroutadorien pyhä aika jolloin lintuihin ei kosketa). Se, että metsästys oli tapahtunut ihmisten alueilla, ihmisiä vasten suuntauntuneen kostoiskun aikana ja linnut olivat ihmisiltä pöllittyjä kanoja ei kelvannut lieväntäväksi asianhaaraksi.
Kuten voimme arvata Sotalordin kihlattu Diuyan paljastui salaliitto-Tadorien johtajaksi, aijai (mutta vasta sodan loppuneljänneksen alussa). Ensin Vlad ei meinannut uskoa korviaan ja kielsi asian mutta hän vakuuttui asiasta nähtyään kuinka Louhikorppien leireistä lensi Mustarastaita (Diuyanin sielunhahmo on mustarastas) ihmisten ja ihmisten liittolaisten leireihin.
Pettyneenä rakkaaseensaan mutta tietäen Louhikorppien edun, hän tappoi Diuyanin.
Ja tämähän vaikutti syvästi Vladin psyykkeeseen sillä hän rakasti silti Diuyania.
Sodan viimeisestä neljänneksestä tuli harvinaisen raaka ja brutaali.
Tämmöinen on siis Vladin suhde Diuyaniin.
Vlad rakastaa Diuyania edelleen mutta samalla halveksii tätä sydämensä pohjasta.
Sodan traagisten tapahtumien jälkeen Vlad ei enän käyttänyt synnynnäistä nimeään Lóng wūyāa tai arvonimeään Hevosmieltä.Ei-Louhikorpit olisivat tappaneet hänet sillä sodan aikana hän teki suuria julmuuksia Louhikorppien vastustajille. Hän kierteli päämäärättömästi ympäriinsä...Monien halveksimana, vailla majapaikkaa...Osuttuaan erääseen metsään Vladin elämä rupesi saamaan taas sisältöä. Positiivistä tai negatiivistä siitä en osaa sanoa, kysykää Vladilta kun seuraavan kerran tapaatte. Mies liittoutui hetkiseksi Pimeiden Jumalien kanssa herättääkseen heidän kuolleen palvelijansa Malaya Heimottoman. Urhea ressukkamme ei tiennyt olevansa vain pelinappula ja, että juuri nuo jumalat olivat aiheuttaneet hänelle petturin merkin jottei hän voinut enään palata Louhikorppien luokse.
Tälläkin hetkellä Vlad on tuolla metsässä, kantaa petturin merkkiä käsivarressaan, minä hetkenä hyvänsä jumalat kyllästyvät peliinsä...Minä hetkenä hyvänsä jsotain voi ilmestyä Louhikorppi tehtävänään tappaa petturin merkkiä kantava...Ironisinta kyllä, Vlad ei ole pettänyt ketään. Hän jopa tappoi rakastettunsa koska tämä oli petturi.
Hah hah, hauskaa...
QIn KÄYTTÖTAVAT
Vlad kykenee käyttämään qitään...(qi on sidoksissa kuun kiertoon nykyään)
-Yöllä näkemiseen, mitä vähemmän kuutamoa sitä enemmän qitä menee
-Tounaoon vaipumiseen kuluu qitä,mitä pidempään tounaossa on sen enemmän qitä kuluu
-Tounaon kautta eri olentojen kanssa yhteyden muodostamiseen, kerran muodostettu yhteys pysyy hatarana tounaosta lähdettyä niin, että molemmat osapuolet tuntevat hämärästi toisen tunnetilat (pelko, rakkaus, yllättyneisyys..)
-Erinäisten lähitaistelutekniikoiden voimistamiseen
-Ennakointiin taistelutilanteissa (vaatii eräänläiseen puoli tounaoon vaipumisen)
-Huomaamattomuuteen (jossa qi saa Vladin vaikuttamaan muista "tutulta" tai kalustoon kuuluvalta)
Tätä miä en ite väsännyt mutta olisin väsännyt jollei olis löytynyt tuubista.
Salaperäinen kadetin toimesta lupunut heittiö ja retale. Miksi? Miksi hän luopui arvostetusta paikassa hovissa, asemasta jonka vuoksi tapettaisiin (ainakin salaa)? Näihin en osaa vastata vielä. Se selviää kyllä. MIKSI MIKSI MIKSI! Jos Rainelta kysytään, kuullaan joka kerta eri tarina.
"Olen retaleeksi haukuttu,
Luutnantti jota seuraa Raine,
olen elämässä potkittu,
kunniaani seuraa maine,
palveluksessanne siis,
Luutnantti Dionysos Raine
Nimi: Tunnetaan nimellä Dionysos Raine. Kastettu kylänsä perinteisissä pakanallisissa riiteissä nimellä Dionyssa Neri Raine. Ja jos oikein tutkitaan historiaa niin Rainnyt'h olisi oikea muoto.
Ensimmäinen Raine oli ollut Dion'yso nae Jukarty'hannae Zuann'innattreihienn Rainnyt'hh, pimeän haltia. Pimeän haltia, joka oli rakastunut Pimeyden Kuningattattaren papittareen. Nainen kantoi haltiamiehen lapsen, joka syntyi vastoin kaikkia odotuksia täysin magiattomana. Magiattomuus tuntui seuraavan tuon lapsen veren linjaa sillä papittaren pojan jälkeläisetkään eivät olleet maagisia. Tämähän harmitti Dion'yso nae Jukarty'hannae Zuann'innattreihienn Rainnyt'hhia, joka kuitenkin oli pimeän haltioiden kerman koristekirsikka. Hänhän oli sentään Pimeyden Herrattaren ja Herran kuolevaishahmojen jälkeläinen, verraton pimeän taikuudessa.
Monet sukupolvet magiattomia Rainnyt'hheja eli kunniakkaasti, kohoten korkeisiin asemiin mutta sekoittuen ihmisiin. Viimeinen magiaton Rainnyt'hh oli Jaemertan keisari, joka syöstiin vallasta. Eloon jääneet vaihtoivat nimensä Raineksi ja pakenivat eläen tylsää elämää tylsissä kylissä. Tietäen kuitenkin aina kahdennestakymmenenneestä syntymäpäivästään lähtien keitä he olivat. Magiattomuus ja luontainen vastustuskyky loitsuille painui unholaan, enään muistettiin verenperintö ja toivottiin joskus tulevan päivän jolloin he saattaisivat nousta takaisin.
Dion'yso nae Jukarty'hannae Zuann'innattreihienn Rainnyt'hhin toisten puolisoidensa kanssa saamat magiaan kykenevät pimeänhaltioita enemmän muistuttavat jälkeläiset katosivat mutta eivät kuitenkaan kadonneet. Heistä tuli pelätty lisä legendoihin.Varjoratsastajat. Mutta ei heistä sen enempää kun Rainekin on niin ihana.
Luutnantti tietää keistä ja mistä periytyy mutta asia ei voisi kiinnostaa yhtään vähempää maankiertäjää.
Luutnanttimme on jotain 27 ja 31 väliltä. Parhaassa iässä kuten itse sano ja myöhemmin kumoaa lausahduksen, "Ei olen liian tyhmä ja nuori, kumpa olisin jo vanha ja viisas".
Ruumiinrakeenteeltaan hän on sirohko, notkea ja jäntevä. Maantien väriset hiukset jotka sävyttyvät punaiseen-oranssiin-paahdettuun kaneliin. Hiukset ovat lyhyet paitsi niskaan jätetty takatukka josta saa aikaiseksi poninhännän. Silmät ovat valaistuksesta riippuen meripihkan tahi hunajan väriset, pupilli aavistuksen viirumaisempi kuin ihmisillä yleensä mutta verenperintö selittää tämän. Maailman ehkä epä-maagisin olento.
Kaverit: Chow chown hahmoon kätkeytynyt kolmoispersoonallinen demoni. Chitianhei on kolmikon yksi nimi, Yleensä vain Chinti. Kaksi muuta osiota ovat Chian Chu ja Tian Wu jotka käyttävät magiaa ravintonaan. Chinti käyttää aineellsita ravintoa. Chinti oranssinruskea, CC suklaanruskea ja TW harmaankellertävä.
"Kaveri" Sir Antonio Voldey. Jos totta puhutaan niin Raine ei ole täysin varma miksi on Antonion verivihollinen. "Olin kännissä" sankari suostui kommentoimaan asiaa kysyttäessä.
Luonne: Oikeasti hyvin jalo ja aristokraattinen luonteeltaan mutta peittää sen rennon lupsakkaan rentun kuorensa sisään. Itsesuojeluvaisto, joka suurimmilta osilta puuttuu, on pitänyt liian hyvän huolen siitä ajatuksesta, että veren perintö peitetään. Oikeasti Rainea ei kyllä yhtään huvittaisikaan olla tunnettu. Vaatimaton luonne joka kyllä pitää melua itsestään mutta niin yli-näytellysti ettei sitä voi pitää oikein realistisena.
Menneisyys:
Rainnyt'hhien kadottua Jaemertasta levittyivät keisarin sisarukset kukin omalle taholleen. Nykyisen tietämyksen mukaan 4 sisar-haaraa ovat sekoittuneet ja pelastuneet kansan keskelle ja suurin osa muuttanutkin kotoseuduille. Alenevan polven haara, ainut josta seuraava verisidoksinen keisari voisi syntyä, on toistaiseksi selvinnyt piilottelemalla.
Lähtöisin pienestä tylsästä kylästä Ageran kaupunkivaltion lähistöltä. Joutui eksyksiin metsään suurin piirtein seitsemän ikäisenä. Metsässä auttoi haavoittunutta miestä ja ansaitsi palkakeseen voimallisen amuletin josta mies sanoi myöhemmin olevan apua. Tuo mies muten oli Vlad. Kului lähes kymmenen vuotta ennen kuin Raine joutui vaaraan. Hän oli ollut poimimassa sieniä eikä ollut oikein aseistautunut millään, olihan ainut uhka naapuri kylän irstas ukko josta selvisi käyttelemällä polvea sopivassa kulmassa. Joka tapauksessa drakoj (lohikäärmeen sukuinen peto) ahdisti Rainen selkä kiveä vasten, onnekseen sankarimme tajusi paiskata amuletin olennon naamalle. Amuletista purkaantui leijonan kokoinen kolmipäinen koirademoni. Tämä raateli drakoj ja jäi ruumiin luokse imemään magian tästä. Tehtyään sen kääntyi demoni Rainea päin valmiina hyökkäämään tämän kimppuun. Molempien yllätykseksi Rainen verilinja ja magiattomuus pelasti Rainen ja sitoi demonin hänen suojeliakseen.
Melko pian tuon jälkeen Raine jätti pikku kylänsä ja pääsi kadettikouluun. Menestyi siellä, loi uran menestykseenä kadettina, yleni luutnantiksi (huom. Täkäläiset arvonimet ovat erilaiset kuin Suomessa joten lt. on huomattavasti korkeampi asema) MUTTA SITTEN kävi jotakin. Raine erosi, Antonio rupesi jahtaamaan tätä. Nyt Antonio on saamassa Rainea kiinni Awashash 42:n majatalolla.
Tulevaisuus:
Raine ei halua ajatella tuollaista kirosanaa. Ehkä löytää Jinzhí, Rainen tytär, toisen vanhempansa luota Jaemertan korvesta. Tyttö on muuten saanut kutreilleen jo kuparipunoksesta ja onykseista tehdyn keisarillisen prinsessan kruunun. Rainen pitäisi löytää kakara ennen kuin tämä julistautuu ottamaan paikkaansa jollloin luutanantti-raukkamme joutuu hyvästelemään leppoisan ja hengenvaarallsien kulkurin elämänsä.
Ihanainen 1800-luvun tutkimusmatkailijani. Grrr brittiläinen imperiumi!
Nimi: Archibald Meriwethet Reeves
->Kutsu häntä Archieksi niin herra pysyy suhteellisen iloisena ja saattaa reagoidakkin nimen kuullessaan. Herra Reevesia saatkin huutaa useampaan otteeseen ennen kuin hompsukka havahtuu.
Ikä: 43-44
Syntyi 1846. Kiinassa, brittiläisen imperiumin asuttamalla alueella. Isä oli brittivirkamies joka laitettiin sotimaan oopiumsotiin.
10-vuotias tokan oopiumsodan aikana.
Muuttavat takaisi Britanniaan ’59.
Joutuu sisäoppilaitokseen
vanhemmat kuolevat junaonnettomuudessa, ’ 77. Sisaret( jotka ovat kaksoset) sijoitetaan jonnekin maaseutukartanoon asumaan. Pikkusisaria. (synt. ’74)
Lähtee kiertelemään maailmaa, käy mm. Japanissa, seilaa Darwinin jalanjäljissä, käy Afrikassa ja asuu siellä riistanvartijana ’75-’83. Kiertää lisää maailmaa.
Britanniaan palaa villistä lännestä, oma asunto 221 B Baker Street on edelleen kunnossa, asuu siellä toistaiseksi ’90-luvulla. Täynnä matkamuistoja ja muuta rojua. Vuokraemäntä/äitihahmo rva Milfred pitää huolen Archien kullannuouista eli kateista.
Puhuu sujuvasti englantia, latinaa, kiinaa,
Vaihtelevasti japponiaa, saksaa ja ranskaa sekä Afrikan eri murteita sekä joitain alkuasukaskieliä.
Juo hyvin harvoin, silloinkin vain laadukkaita viskejä,konjakkeja tai port-viiniä (=ihme snobbailua), ei aatelisarvoa, koittaa pitää huolta sisaristaan.
Paul Mounetilla on oikein ihastuttavat piirteet jotka täsmäävät erinomasesti Archieen. Varreltaan herra tutkimusmatkailija on rotevampi, onhan hän juoksennellut milloin kannibaalien keihäitä karkuun, millloin junansa perässä. Itseasiassa Archie on harvinaisen hyvä juoksija, harjoitus tekee mestarin.
Rauhallinen, ehkä kylmältäkin vaikuttava mutta innostuessaan unohtaa kaikki soveliaisuussäännöt. Ikävä tapa heittää faktaa kyynisellä äänensävyllä. Hyvä nyrkkeilijä ja miekkailija, mielenkiintoisten tavaroiden keräilijä.
Ei voi sietää perinteisiä brittiläisiä ruokia, oma palvelijansa on intiaani ja keittäjä masai. On asettumassa ainakin joksikin aikaa aloilleen Britanniaan. Ainakin kunnes saa sisarensa naitettua.
Phibs, Virginia Phoebe Reeves, gingerblond with pale green eyes. Joo kuvassa on Madonna mutta ihan sama. Vähän vaikutelmaa Phibsistä. Sisarista eläväisempi ja omatoimisempi.
Hettie, Henrietta Florence Reeves, strawberryblond with pale green eyes. Hissukka, lukutoukka.Se muija joka on Johanan
Joo jännää tiedetään, Archiella tumman suskeat, suklaanappisilmät suorastaan ja sisarilla vaalean vihreät mutta vihreän silmän värin alleelihan on mutaatio niin eiköhän se selitä asian. Samanlaiset poskipäät kaikilla on kuitenkin.
Krhmm..Ensinnäkin. Herran sukunimi on hyvin mielenkiintoinen tapaus sillä siitä voi käyttää rahvaanomaisempaa muotoa Voldy [Voldu](puolipitkä u-äänne) taikka herran itsensä käyttämään Voldey [Voldi] (nousevalla äänenpainolla).
Nimi: Antonio Dom Eques Gérard Mihaelo Raphael de Voldey y Chavez Bacchante
Ruskeat hiukset, tumman ruskeat silmät, keikari-viikset, piskuinen parta...Pituutta herralla on siinä 182-ish. Ei suorastaan hento mutta ei kovin vankka ruumiinrakenteinen vaikka vastoin luuloa on hyvässä kunnossa ja lihaksikaskin aatelismiehen rooliasunsa alla.
Pukeutuminen ja muutenkin ulkonäkö on aina loppuun asti huoliteltua. Antonio mielummin kuolisi kuin näyttäytyisi aatelineidolle viikset kippurassa.
Toverit: Valkoinen roturatsu Humma, hyvin samankaltainen isäntänsä kanssa.
Nemesis: Luutnantti Dionysos Raine. Herroilla on pitkä pätkä yhteistä menneisyyttä mikä ei ole omiaan lujittamaan heidän välejään positiivisessa mielessä.
Luonne: Oikukas, keikarimainen, ehkä aavistuksen hienosteleva, itserakas, ylemmyyden tuntoinen, jalo, ritarillinen, drama queen, pitkä vihainen, ovela, juonikas...Herrasta voi sanoa paljonkin mutta merkittävimpiä piirteitä on ehkä herran kyky käyttäytyä niin aatelimaisesti, että kukaan ei kyseenalaista hänen määräyksiään vaan toimittaa mitä Voldey ikinä pyysikään.
Toki on henkilöitä jotka luonnostaan vierastavat auktoriteettejä ja siksi heihin tämä ei toimi.
Menneisyys: Antonio syntyi hyvään ja korkealle sijoittuvaan perheeseen Chateau du piepneufin seuduilla. Ritarikoulutusta, hovietikettiä yms hyödyllisä taitoja opiskelleena, kuten Zwerkian kuuden paikallisen viittomatyylin perusteellinen hallinta tai luettelo Qerin sademetsien lääkekasveista. Antonio ajautui hoviin ja on pysynyt kasvattaen valtaansa ja nostaen asemaansa siellä ovelinkin kääntein.
Menneisyydessä tapahtui myös jotain Rainen ja Voldeyn välillä, harva tietää mitä mutta siitä asti on Antonio metsästänyt "kurjaa maanoetturi raukka piskiä" ympäri kruunukuntia ylvään vihikiran tavoin.
Tulevaisuus: Antoniolla ei ole mielitettyä vaikka onkin äärimmäisen suosittu naissukupuolen joukossa.
Muuta mitä?
Herra perustuu löyhästi in real life henkilöön.
Antonio ei voi sietää raakoja juureksia.
Sukkaparin sekoittamisesta kuuluisi saada kuoleman tuomio
