Dice the otter

Saukkomies.
Hällä ei ole nimeä, hänellä oli kun hän vielä oli he, mies ja saukko, mies oli nimeltään Roffin del Gedetto ja saukolla ei ollut nimeä mutta omiensa parissa se tunnettin ännähdyksillä jotka kuvasivat kaislan lehden tippumista veteen.
Dice hänestä tuli sillä melkein käytin jo sitä noppaa arpoessani seuraavaa peluutuksen uhria. Ja mikä ettei, Dice the Otter ei ole huonoin nimi mitä maailmasta löytyy.

Heistä tuli hän erään epäonnisen illan seurauksena, Roffin oli kävelemässsä kujalla ja saukko nyt tonkimassa roskista valitettavasti he vain sattuivat jäämään velhojen kaksintaistelun väliin. Maagisen räjähdyksen seurauksena miehestä ja saukosta tuli yhtä. Amfibi jolla kuitenkin suurimmaksi osaksi ihmisen piirteet mutta saukon häntä. (Mistä Dice on muuten ylpeä). Sen/hänen vartalonsa on lyhyen saukon vedenpitävän turkin peitossa ja siinä missä ennen oli hiukset on turkis pidempää ja kuin ihmisen pehko. Pieni partakin herralla on leukansa koristeena vaikka kasvot ovatkin jo hienonhienon turkiksen peitossa. Silmät ovat säilyneet ihmisen silminä, samoina samean harmaina kuin ukkospilvi naapurin tontilla.

Paska kuva mutta teen paremman vielä. Juu-u, Dice tykkää pulikoida nudistina. Ja syödä raakaa kalaa.

Sataman kujilla kulkiessaan D pitää huolen ettei osu velhojen tielle, he saavat hänen karvansa pörhistymään. Tavalliset kansalaisetkaan eivät oikein siedä tälläistä sekäsikiötä joten kaupungin paremmilla paikoilla liikkuessaan verhoutuu herra kaapuun kuin mikäkin munkki.

Dice puhuu nykyään sekä saukkoa että ihmiskieltä ja suurimmaksi osaksi ajattelee ihmisenä mutta saukkopuoli odottaa vain tilaisuuksia päästä valtaan, tämä tapahtuu usein veden tai kalan ollessa lähistöllä tai vaaran ollessa edessä.
Ihmisenä hän on jalomielinenkin ja ritarillinen mutta vain kaltaisilleen, koko-ihmiset pitäkön huolen toisistaan. Hyljityt ja syrjääntyneet on hänen uusi laumansa jolle D on uskollinen ja lojaali. Ei hän silti avoimesti vastusta ihmisiä vaan päähän potkitun oloisesti tottelee, eikä hän kyllä kovinkan suuri tappelija ole, saukonmieli toisaalta taas on aina suunnittelemassa jotain kiusantekoa.

(jatkuu)

Linda Ylanda Macchruin

Neiti Ylanda.

Neiti on aatelistoa, jaarlin nuorin tytär. Hänet oli kihlattu sir Antonio Voldeylle kunnes luutnantti Raine sotki asiat ja omasta, muille tuntemattomasta, syystä hankkiutui neidin läheisyyteen. Läheistäkin läheisemmäski. Lopulta kaksikko karkasi Rainen toisen läheisen ystävän SLM:n kanssa. Kolmikko kulki keskenään jokusen aikaa, reilun puolitoista vuotta leikkien kieroontunutta piiloleikkiä sir Antonion kanssa ritarin saamatta heitä missään kiinni.

 Tyttönen tietää ettei Voldey ole närkästynyt pelkästään hänen vuokseen, tai pelkäävän Rainen vieneen neiti Ylandan neitouden.

Ylanda, voi ole kiltti ja sano vain Yl, kihlattiin neidon ollessa 13 ja sir Antonion ollessa häntä huomattavasti vanhempi, järjestetty kihlaus. Ei niin, että Voldey olisi käyttäytynyt sopimattomasti teinimorsiantaan kohtaan koskaan.

Yl on Sansa Starkin perillinen, ylhäinen neito ja hieman kanamainenkin mutta varo jos loukkaat ketään hänen hovistaan tai hänen saleissaan. Saat niskaasi kirouksia sekä kaartin.

Yl ei osaa miekkailla, ei riitä voimat jousen jännittämiseen, ei harkitsisi edes pukeutuvansa rengaspanssariin, ei osaa edes huolehtia arkirutiineista (ruuanlaitto etc) mutta onneksi hän on erinomainen lady ja Talon emäntä. Hän osaa kirjoa, osaa tuikata tikarilla, osaa tehdä erilaisia voiteita ja myrkkyjä, osaa saada muut tekemään asiat puolestaan.

Vaikkei Yl osaa juurikaan mitän mistä olisi ollut hyötyä kuurupiilon aikoihin, nautti hän matkustamisesta. Matkan aikana Raine ja Yl tekivät sopimuksen, Yl jäisi Jaemertan sademetsiin kapinallisten ja alkuasukkaiden sekaan, hän saisi oman maa-alan, palvelusväkeä, kaiken mitä haluaisi ollakseen Talon emäntä. Hänen vain tarvitsi ottaa Rainen avioton kakara kasvatikseen.

SML jäi myös sademetsiin, elämään Ylin kulissipuolisona.